tiistai 28. toukokuuta 2013

Ei tekosyitä

Haluan edustaa sitä "no exuces kind of girl"-tyyppiä. Koska oon pahemman luokan suorittaja, edellä mainittu ei yleensä tule mua vastaan sivukadulla. Mulla tähän liittyy vahvasti myös se, etten sano "ei", mitä tulee työasioihin. Mielestäni osa- ja koko-aikaisena työnekijänä ja viittä vaille valmistuneena opiskelijana mulla ei ole varaa kieltäytyä töistä. Tämä on johtanut siihen, että osa-aikatyösopimuksen keskimääräisen kahden viikkovuoron sijaan teen viittä vuoroa viikossa kokopäivätyöni (harjoittelu) lisäksi. Tällä viikolla se tarkoittaa 83 työtuntia. Voisi luulla, että tällä tahdilla tapetoi seinänsä seteleillä, mutta täytyy tuottaa vissiin pettymys - näin ei oo. Toinen oleellinen juttu, mitä oon itteltäni kysynyt, on "mitä teen rahalla, jos mulla ei ole aikaa käyttää sitä?" Varsinkaan kun kiire ja numerot tilillä eivät tee mua onnelliseksi. Enkä nyt vie pohjaa siltä, että en haluaisi säästää, esimerkiksi asuntoa varten. En vain näe sitä opiskeluajan juttuna.

Ei tekosyitä - salille pääsin eilen yhdeltätoista, 15 tunnin työpäivän jälkeen. Vedin jalkatreenipäivän läpi hieman supistettuna, tiiviinä puolentoista tunnin settinä. Vatsat ja toinen pohjeliike tippui pois. Kiersin kaukaa myös on/off poikaystäväni, Smith-laitteen. Kyykkyinä tein Hack-, heiluri-, Sissykyykkyä sekä prässiä. Sarjat tein kokonaisuudessaan maximipainoja pienemmillä painoilla, että saan tehtyä liikkeet puhtaina. Silloin, kun ehdin treenata jalkoja pariin otteeseen viikossa, teen toisen päivän maximeilla. Tää menee siis ihan fiilispohjalta, vaikka nyt järjellä ajateltuna tuo kerran viikkoon treeni pitäis juurikin olla sellainen raivotreeni.

Pariviikkoisen flunssan jälkeen treeni ja ruokavalio on ollut yhtä alamäkeä. Tähän on osaltaan vaikuttanut se, että en ole enää treenannut enkä pitänyt yhteyttä fanaattisimpaan body -kaveriini. Eräs hyvä ystäväni totesikin kannustavasti, että "nyt se on täysin sinusta ittestä kiinni". Mikä on oikeastaan ihan äärettömän hyvä juttu! Toki on tuntunut viime viikkoina, että saavutettu treeni ja syöminen valuvat hiekan tavoin läpi sormien. Vaikka oikeastaan kolme treeniä viikossa on vielä pitänyt yllä ihan kohtuullisesti jo saavutettua tasoa. Jalkatreenipäivän sinisissä trikoissa tuntui kuitenkin olevan enemmän täytettä kuin nelisen viikkoa sitten. Eikä mikään ihme - hävettää edes ajatella viime viikon sokereita ja rasvoja. Vaa'alle en aio nousta vielä. Otan ensin löysäilystä tiukan otteen ja raahaan sen oppitunnille. Tänään otin yksinkertaisen ruokapäiväkirjani taas käyttöön. A4 paperille ylös kaunistelematta kakki, mitä suuhun menee.

Alla olevat kuvat halusin ottaa muistuttamaan itseäni siitä, mitä tällä hetkellä jaloissa "on". Ongelma-alueeksi, tai ainakin pahimmaksi itsetunto-ongelma-alueekseni lasken sisäreiteni. Niistä on tarkoitus saaha ylimääräinen rasva veks. Sen jälkeen rakas veljeni H ei voi enää kutsua mua "tonnikeijuksi" ja "lylly-pyllyksi".



Sissy-kyykkäystä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti